Kuusikkoniemeltä Keskikylään johtavan jyrkän ja mutkaisen tien ( Hyypiön kujasten )
puolivälissä on harmaa hirsitalo. Sen on aikoinaan rakentanut Mikko Hyypiö. Nyt siinä asuu hänen
tyttärensä Ida. Idan kasvattamat kikurat, joriinit, keisarinkruunut ja muut huolella hoidetut
kukat näkyvät tielle valkeiden aurinkoporttien takaa.
Taloa emännöi Ida (Iita) 55v (os. Hyypiö). Hän jäi leskeksi kovin nuorena neljän lapsensa kanssa.
Hänen miehensä Väinö Piiparinen oli kotoisin Liperistä. Lapsista Raikas 28v, Kaarlo 25v ja Sulo 22v
nuorikkonsa Irjan 21v (os. Lenkkeri) ja heidän poika Taisto 1v. asuvat kaikki yhdessä äitinsä kanssa. Tytär Milja on
jo muuttanut pois kotoaan.
Iitan sisarukset Aino Hyypiö ja Hulda Vuorio Eeva tyttärensä kanssa ovat usein viettämässä
kesiään täällä kukkien keskellä. On siellä verkkokeinukin, mikä houkuttelee naapurien lapsia
talon pihalle.
Ida kasvoi perheessä jossa ei ollut poikalapsia. Nuorena hän oppikin isänsä mukana talvinuotanvedon
niksit ja työn raskauden. Vuosisadan vaihteessa kaikki liikenevät miehet seilasivat merillä. Maalla
naiset tekivät talon työt ja hankkivat lisäansioita lastaustöissä. Ida oli ollut lastaamassa niin
halkoja kuin kiviäkin silloin kun raja Venäjälle oli vielä auki. Ida kertoikin noista ajoista:” Ko
miehet olliit Venäjäl, kaik ha ne siel olliit, ei olt ko vanhat ukot koton. Pääsiäiseks männiit ja
jouluks tulliit kottii. Nii tulliit ko pääskyset ikkää.”
Taiat lehmiä ulos laskettaessa Ida tiesi, osasi hän olla ”poppaniekka” Juutikan apurinakin kun
ihmisiä parannettiin. ( Iitan kertomaa lainattu Länsi Kannaksen Murrekirjasta .)
Raikas ja Sulo käyvät satama- ja rantatöissä, Kaarlo on kotitöiden lisäksi erikoistunut kirjansidontaan.
Raikas kaatui isänmaata puolusaessaan 29 vuotiaana v. 1940.
Kaarlo menehtyi isänmaata puolustaessaan v.1944, 30 vuotiaana.